Toukokuu alkaa olla kovaa vauhtia voiton puolella! Toran juoksut meni onnellisesti ohi, eikä lievät kohtu/emätintulehdukset tällä kertaa vaivannu neitiä ollenkaan. Viivi aloitti ensimmäiset omat juoksunsa heti Toran jälkeen, ja eilen tyttö sitten kävi lääkärissä näytillä pahan hajuisen vuodon takia. Nyt kymmenen pvän antibioottikuuri ja jos yleiskunnossa muutoksia niin sitten kiireellä takas. Toistaiseksi pirteä oma itsensä, syö ja juo normaalisti ja touhottaa menemään :)

Akvaarioon tuli hankittua uusi ulkosuodatin menetettyäni hermot vanhan jatkuviin käynnistysongelmiin, ja olisipa siitä pitänyt uusia taas yks osa lisää jotta siitä olisi saatu toimiva peli. Yksinkertaisempaa oli tilata uusi ja se tulikin ihan muutamassa päivässä perille :) Akvaarioon.fi nettikaupalle kiitos jälleen supernopeasta toimituksesta!

Monimetallivalaisin on edelleen korkeammalla kuin tavoitekorkeus. Huomenissa olisi tarkoitus laskea taas muutama sentti alemmaksi. Kuvia en ole sitten kuitenkaan saanu otettua, vaikka tarkotus kyllä oli. Levää ei ole normaalia enempää näkyny ja itseasiassa ennen tuota uutta valaisinta, akvaarioon oli iskenyt joku tumma ruma levä jota ei enää akvassa ole laisinkaan :) Töyhtiksenpoikaset kasvaa edelleen, muutamat alkaa olla jo ihan hyvää kokoa, tosin myyntikokoiseksi on vielä matkaa! Lisäsin poikasakvaarioon hiekkapohjan jotta akvaarioon sai enemmän kasveja kuin mitä siellä aikaisemmin oli.

Tänään asenneltiin monimetalli kattoon kiinni. Persus onkin asennuksesta lähtien ollu suhteellisen tiukasti nojatuolissa kiinni ja katse nauliutuneena akvaarioon

Ero vanhaan valaisimeen on sanalla sanoen: VALTAVA. Toistaiseksi valaisin on suosituksia korkeammalla, koska valaisuteho on niin paljon aiempaa suurempi, että parempi pelata varman päälle ja laskea valaisinta pikkuhiljaa halutulle korkeudelle ettei leväongelmat räjähdä kirjaimellisesti käsiin!

Jännityksellä odotan tuleeko ongelmia hiilarisysteemien kanssa, toistaiseksi kun käytössä on vain Easy Carbo.

Vastoinkäymisiäkin on tässä tullut eteen: Ulkosuodattimen puhdistuksen ja massojen vaihdon yhteydessä sain hajotettua kiinnitysklipsun jota ilman suodatin on käyttökelvoton. Nyt odottelen Viherkalasta uutta osaa, tai itseasiassa kahta, toinen varalle jos vaikka hajotan toistamiseen ko. osan..

Tänään vietettiin lampun asennuksen lomassa tuplasynttäreitä; Villellä ja Jakilla on sama synttäripäivä. Jaki täytti tänään neljä vuotta!

Tänään tuli käytyä Tampereen Akvaariokalassa. Jestas, että se on kyllä akvaarioihin hurahtaneen paratiisi isolla p:llä! :D Mukaan tarttui uudet massat ulkosuodattimeen (ne on pitäny hankkia jo pitkään), 3kpl kolumbianperhosplekoja (salamanteripleko sai aikaan plekokuumeen, tässä lääkettä tautiin!), 2 kpl saviluolia (jo akvaariossa olevien liuskekiviluolien lisäksi plekoille piiloja), muutamia kasveja (kasvien suursiivous sai aikaan autioitumisen), sekä - niin hartaasti toivotun ja odotetun, mutta tänään "heräteostoksena" hankitun - monimetallivalaisimen!! En malta odottaa, että saan lampun käyttövalmiiksi ja kattoon kiinni! Kateudesta vihreänä olen katsellu foorumilla monen muun harrastajan akvaarioita ja haaveillut sellaisesta, mutta nyt se on tuolla oikeasti odottamassa asennusta!  Toivottavasti lamppu on myös käytännössä sellainen kuin olen sen kuvitellut olevan! :)

Erityisesti ilahdutti Akvaariokalassa saamani asiakaspalvelu. Ko. liikkeissä on ehdottomasti ilo asioida, vaikka välillä kyllä tulee väkisinkin mieleen, että mahtaa olla "hauskaa" palvella tällasta häseltäjää joka on niin innoissaan kaikesta akvaariotavarasta ympärillä että keskittymiskyky on ihan olematon :) Itseasiassa pitikin jo laittaa mailia että mitenkäs se johtohomma nyt menikään. Sen sentään vielä muistan, ettei yhteen osaan saa koskea sormilla ettei se kuumu ja poksahda rikki käytössä. :P

Akvaariosta on kyllä ehdottomasti otettava nyt ahkerasti kuvia, jotta on jotain mihin verrata valojen aikaansaamaa muutosta akvaariossa sitten myös jälkikäteen! :)

Naapuriin muutti joku aika sitten nainen, jolla on kolme pientä koiraa. Näistä on nyt paljastunu oikea riesa, koska ko. henkilö tykkää lenkittää koiriaan niin, että joko 1 tai 2 koirista on irti. Irtipitäminen olisi ok, mikäli koirat olisivat omistajallaan 'hanskassa', mutta näin ei todellakaan ole. Nyt jo kolme vai neljä kertaa on tapahtunut niin, että yksi tai kaksi koirista on syöksynyt meidän koirien luo räkyttämällä, omistaja joko kutsuu niitä hyvin pienellä äänellä tai ei tee mitään. Ja ainakin pienin koirista juoksee tervehtimään ihmisiä myös silloin, kun tällä ei ole koiria. Nähty ja koettu on.

Mulla ei huumorintaju enää riitä tällasille tolloille jotka eivät pidä koiriaan kiinni!

Poikasia on nyt kahdesta eri kudusta. Eilen illalla laskin, että poikasakvaariossa olisi n. 14 poikasta joilla alkaa ikää olla nyt noin kuukausi. Isossa akvaariossa töyhtöemo vahtii kovasti kakkospoikuettaan, näiden määrää on vaikea sanoa, mutta useampia niitä siellä on! Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että nämä töyhtikset on aivan liian agressiivisia ja reviiritietoisia tuollaiseen akvaarioon jonka pohjapinta-ala on 100cm x 50cm, kaikki muut kalat asuvat akvaarion toisessa päädyssä ja emokala onkin vallannut itselleen n. 60cm-70cm x 50cm alueen, jolle vain poikasten isä saa tulla. Muut kalat saa armottomasti kyytiä :( Kutuajan ulkopuolella vaikuttivat olevan rauhallisempia, mutta ainakin nyt näyttää, että ovat kutuvireessä ihan jatkuvasti tai sitten tosiaan puolustavat poikasiaan agressiivisesti.

Jakin jalka näyttäisi parantuneen nyt sen toisen antibioottikuurin myötä. Käytämme Jakin rokotuksilla maaliskuussa, joten erillistä kontrollikäyntiä ei nyt taideta tehdä koska jalka ei ole enää turvoksissa eikä se ole normaalista poikkeava :) Tora taitaa aloitella juoksuja tässä pikkuhiljaa, karvanlähtö ainakin loppusuoralla ja käytöskin on alkanu muuttua. Viivin ekoja juoksuja vasta odotellaan...

Naapuri tuossa joku aika sitten kertoi, että tässä lähellä olevat kaksi rotikkaa ulkoilee tuossa läheisessä metsässä irti ja olivat käyneet naapurin amstaffin kimppuun. Saa kyllä oikeasti kävellä silmät selässä tuolla ulkona :( Vituttaa aivan suunnattomasti ihmisten idiotismi koirien kanssa. ARGH. Mä en lähde enää yksin koirien kanssa iltaisin kymmenen jälkeen ulos ollenkaan jos ei ole ihan pakko, koska silloin suurin osa näistä ei-hanskassa-olevista viiripäistä on liikenteessä myös.

Ja vielä lopuksi :(

Kuulimme Viivin kasvattajalta surullisia uutisia: Viivin emä, Herdolf Jaina Solo, menehtyi luusyöpään tammikuun lopussa. Vielä en ole Annen kanssa ehtinyt asiasta keskustella enempää, esimerkiksi onko luusyöpä mahdollisesti perinnöllinen tms., mutta eiköhän asia tule puheeksi myöhemmin. Toivomme Annelle ja Miskalle voimia surun keskelle.

Poikaset kasvaa huimaa vauhtia, nyt niistä erottaa jo huomattavasti enemmän kuin pelkät silmät! Jos omat silmäni eivät kovin valehtele, niin nyt jo näkee, ettei kaikki poikaset ole enää hengissä. Nämä nyt elossa olevat vaikuttavat vilkkailta ja uiskentelevat jo huomattavasti enemmän kuin muutama päivä sitten, eli varmastikin "epäkelvot" ovat jo karsiutuneet joukosta. Luulenpa kuitenkin, että vielä ei lähellekään olla voiton puolella vaikka asustelevatkin omassa poikasakvaariossa, ikää kuitenkin vasta n. viikko!

Vielä saa hetken odotella ennen kuin tuolla kameralla saa otettua poikasista edes jonkinlaisia kuvia! :)

Viime perjantaina/lauantaina töyhtökääpiöahvenpariskunta pyöräytti toisen kudun ja tänään bongasin ekaa kertaa hirvittävän määrän poikasia! On vaikea sanoa onko niitä 20, 30 vai jopa 60! Saa nähdä kuinka isoiksi selviävät. :)

Kuvia on turha kuvitella vielä ottavansa, ovat nimittäin max. pari millimetriä pitkiä ja parhaiten niistä erottaakin kaksi pienenpientä mustaa silmää! :D

Kuten tuosta alemmasta kirjoituksestani näkyy, Jakia puri saksanpaimenkoira pari viikkoa sitten. Tänään kävimme eläinlääkärissä kontrollissa, jossa todettiin jalassa tulehdus -> 14 päivän antibioottikuuri jonka jälkeen uusi kontrolli.

Mitä tämä kaikki on nyt tähän mennessä maksanut?

Seuraavaan listaan ei ole laskettu bensakuluja (jotka siis ovat menneet appivanhemmille, koska ovat meitä kuskanneet eläinlääkäriin), kuonokoppaa (8eur ja rapiat) joka ostettiin kaiken varalta jotta hoitotoimenpiteet voidaan tehdä turvallisesti, eikä a-piimää tai koiranherkkuaterioita joiden avulla lääkkeet on Jakille syötetty, eikä myöskään sidetarpeita. Myös tämä tänpäivänen eläinlääkärikäynti oli maksuton, koska eläinlääkäri ei pyytänyt maksua.

• Klinikkamaksu 15,00 EUR
• Toimenpiteet 50 EUR
• Potilaskohtaisesti muuttuva lääke (mukaan eläinlääkäristä) 65 EUR
• Muu tarvike 1,00 EUR
• Cothivet haavasumute 16,40 EUR
• Terramycin sumute 13,33 EUR
• Clindabuc Vet antibiootti 14vrk 39,49 EUR

Yksi reikä ranteessa: YHTEENSÄ 200.22 EUR, Lisäksi puhelu päivystävälle eläinlääkärille + 15eur.

Kalliiksi tulee, jos koira pääsee puremaan toista ja on vielä itse korvausvelvollinen.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Haluan myös tähän samaan blogipäivitykseen lisätä otteen järjestyslaista:

Koiran omistajan tai haltijan on pidettävä koira kytkettynä taajamassa.

Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaisia myötätunnon rippeitä jaettavaksi niille jotka pitävät koiriaan irti lenkillä / omassa (aitaamattomassa) pihassa tai antavat lapsiensa lenkittää koiria yksin. Koirat ovat eläimiä, ei niiden voi olettaa olevan tilanteessa kuin tilanteessa omistajan tai ulkoiluttajan hallinnassa jos ne ovat irti. Riittää kun ne yhden ainoan kerran jättävät tottelematta niin jälki voi olla rumaa ja jos muu ei kiinnosta niin se tulee _kalliiksi_. En myöskään taputa päähän niitä, jotka ovat itse ottaneet liian suuren koiran eivätkä hallitse koiriaan koska ne ovat liian voimakkaita tai hankalia hallittavia. Syy on siellä hihnan kaksijalkaisessa päässä, ei koirassa.

Maanantai-iltana tai pikemminkin yöllä lähdin käyttämään Jakia ja Toraa iltapissalenkillä. En ehtiny paljoa omaa parkkipaikkaa kauemmas kun viereiseltä parkkipaikalta syöksy saksanpaimenkoirauros suoraan meitä kohti, omistaja remmissä roikkuen mahallaan koiran perässä. Karjuin koiralle, että se ois pysähtyny mutta paskat. Suoraan näiden päälle! Naisella oli myös toinen koira mukana, mutta se jäi kauemmas tilanteesta vaikka pääsikin irti omistajaltaan. Sain siirrettyä Jakin ja Toran kauemmas tästä uroskoirasta, jollonka emäntänsä sai tuettua itsensä ilmeisesti lumipenkkaan ja vedettyä remmistä koiran allensa. Ei muutaku täyskäännös ja suoraan kotiin. Ehdin ovesta huutaa Villelle että ota koirat ja jätin ne tuulikaappiin. Sitten lähdin jalat hyytelönä tän koirakon perään. Olin aivan shokissa ja hengitys ku astmaatikolla kun sitten vihdoin sain tän naisen kiinni. Oltiin molemmat aivan shokissa, sen verran sain selvää, että asuu näissä samoissa taloissa kuin me ja sovittiin hätäsesti että huomenna selvitetään asiat ja että mä tarkistan Jakin ja Toran puremien varalta.

Ville oli onneksi tajunnu, että jotain oli sattunu ja lähti mun perään ulos. Kun sitten sain selitettyä Villelle mitä oli sattunu, Ville jäi odottamaan naista jotta saa sovittua tarkemmin miten toimitaan. Tulin kotiin ja hetken päästä tajusin, että Jakilla on reikä jalassa. Kun Ville sitten tuli kotiin, soitettiin päivystäjälle (puhelu kesti pari minuuttia ja makso melkein 15euroa!!!!), joka sanoi, että hakea seuraavana päivänä antibioottikuuri.

Tiistaina vietiin Jaki sitten eläinlääkäriin, jossa poika rauhotettiin ja haava puhdistettiin. Purema on nivelen kohdalla, mutta sekä nivel että nivelpussi oli ehjiä. Kovasti vuoti kudosnestettä ekan yön ja sen tiistain. Eläinlääkäri kehotti hoitamaan haavan avoimena, ettei se tulehtuisi ja mätä jäisi jalkaan. Näin ollaan myös toimittu. Tiistaipäivän Jaki nukku tokkuraansa pois ja illalla jalka oli kuin siinä olisi ollut tennispallo nivelen kohdalla. Seuraava päivä eli keskiviikko oli jo huomattavasti parempi! Vieläkin näyttää turpoavan, mutta ei aiheuta ontumista tai vaikuta kovin kipeältä. Hoitotoimenpiteiden ajan pidetään varalta kuonokoppaa JOS vaikka kävisikin kipeää. Jaki on onneksi tosi helppo hoidettava, vain nuiden haavasuihkeiden laitto aiheuttaa vastalauseita ja silloinkin yrittää vain vetää jalkaansa pois.

Onni onnettomuudessa oli se, että tän saksanpaimenkoiran omistaja oli tosi asiallinen. Tuli tiistaina aamulla käymään ja oli selvästi järkyttynyt tapahtuneesta itsekin. Hän on myös lupautunut maksamaan eläinlääkäri- ja hoitokulut. Vielä en tiedä miten aikoo toimia koiransa kanssa jatkossa.

Koko yön tapahtunut vilisi silmissä ja tulipa siinä jossiteltuakin oikein urakalla. Pari muutakin koiraa on tullut luokse tässä viimeisen vuoden aikana, mutta ne on olleet kilttejä ja jääneet häntä heiluen parin metrin päähän ja pysyneet poissa kun oon karjunu ääneni käheäksi. Jaki ja Tora ei reagoi räyhäämällä tai riuhtomalla ennenkuin on pakko, vaan odottavat josko se karkaaja tulee iholle. Onneksi tässä viimeisimmässä tapauksessa omistaja oli paikalla ja pystyi sitten hetken päästä puuttumaan koiransa toimintaan. Jos koira olisi ollut yksin, en varmaankaan olisi saanut sitä näiden kimpusta mitenkään ja lopputuloksena olisi varmasti ollut useampi reikä kaikille kolmelle.

Olen myös ajatellut, että parempi kun se koira hyökkäsi näiden kimppuun, eikä esimerkiksi jonkun pienen koiran päälle jolloin jälki olisi varmasti ollut monta kertaa pahempaa kuin yksi reikä.

Käytämme Jakin vielä tarkastuskäynnillä eläinlääkärissä, jotta voidaan olla varmoja, ettei purema aiheuttanut niveleen ongelmia!

Vuosi 2009 näyttää näin loppuvuoden hetkinä plusmerkkiseltä:

Kihlauduimme Villen kanssa maaliskuussa, toukokuussa sain pitkän työttömyysjakson jälkeen työpaikan (joka on ollut syyskuusta alkaen koeajan jälkeen virallisesti vakituinen!) ja kesällä perheeseemme tuli karvavauva ilahduttamaan meitä kaikkia :)

Isompi akvaario jäi haaveeksi vielä vuonna 09, samoin ensimmäiset näyttelyt Viivi-neidin kanssa.

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>><<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Joulu vietettiin täällä Tampereella kuten edellinenkin. Kovasti toivoisin pääseväni ensi jouluksi kotikotiin, mutta näiden kolmen koiran kanssa matkustaminen ja majoittuminen on ongelmallista. Täytynee tehdä hyvissä ajoin suunnitelmia :) Toivottavasti pääsen ainakin toukokuussa Ouluuntumaan, koska silloin nuorin siskoni kirjoittaa ylioppilaaksi! Ja onhan silloin jo edellisestä käynnistä lähes kaksi vuotta!

Uuden vuoden viettänemme jälleen kotona koirien kanssa. Nyt onkin taas uuden jännittämisen paikka kun on tuon Viivin eka uusi vuosi eikä ole varmuutta miten se reagoi raketteihin. Jaki ja Tora eivät onneksi ole kärsineet rakettien paukkeesta ollenkaan edellisinä U V aattoina :)

Lopuksi haluan toivottaa kaikille

Menestyksekästä Uutta Vuotta 2010!

-Maria L-A